Saimaannorppakannan koko kasvanut
hieman

Saimaannorppakanta on nyt noin 320 hyljettä. Pesälaskennoissa
löydettiin 56 poikasta eli kuuttia. Kevään nopean etenemisen takia kaikkia
lisääntymisalueita ei pystytty käymään läpi kattavasti, koska jäät sulivat
tutkijoiden alta. Metsähallitus arvioi, että koko lisääntymisalueella syntyi
viime talvena noin 70 kuuttia. Pesälaskentatulosten lisäksi arviossa on otettu
huomioon edellisinä vuosina syntyneiden kuuttien määrä tarkistamatta jääneillä
alueilla. Tämä oli jo kolmas peräkkäinen, pesimäoloiltaan epävakaa talvi.
Kahtena edellisenä vuonna kannan kasvua ei ole havaittu. Tänä vuonna
syntyneiden kuuttien määrä viittaa kuitenkin kannan koon lievään kasvuun, jonka
perusteella kannan voidaan arvioida kasvaneen 10–15 yksilöllä vuodesta 2012.

Talvella 2015 kaikille norpan lisääntymisalueille ei muodostunut
riittävästi kinoksia saimaannorppien luontaiseen pesintään eikä pesämäärän
avulla pystytä arvioimaan tarkkaa kannan kokoa. Osa kuuteista syntyi luonnonkinospesiin
ja osa apukinoksiin, joita tehtiin vähälumisimmille alueille yhteensä 68
kappaletta. Kuutteja syntyi myös ilman pesäkinoksen suojaa. Kuuteista yhdeksän
on löydetty pesistä kuolleina.

Vuonna 2015 havaittu ja arvioitu poikasten määrä Saimaan vesialueittain:

Vesialue

Pyhäselkä- Jänisselkä               0

Orivesi                                    0

Pyyvesi Enonvesi                     0

Kolovesi                                  2

Joutenvesi                               5

Haukivesi                               15

Pihlajavesi                              20

Puruvesi                                   0

Tolvanselkä Katosselkä              7

 Luonteri                                   0

Lietvesi                                     2

 Petraselkä Yövesi                      4

 Suur-Saimaa                             1

Yhteensä                                 56

 

Lähde:
Metsähallitus

 

 

Saimaannorpan suojelu

 

 Sivun kuvat:Juha Taskinen

Kartta
Saimaannorpan keskeisimmistä elinalueista.

 

 

 

 

Saimaannorppa
on äärimmäisen uhanalainen

Suojelu- ja
tutkimustyön ansiosta saimaannorpan kanta on hitaasti kasvanut 1980-luvun
puolivälistä, jolloin norppia oli arviolta vain 120–150 yksilöä. Suojelutyö
jatkuu, ja maailman uhanalaisimman hylkeen kanta on noussut hitaasti 310
yksilöön. Välittömän sukupuuton uhan on arvioitu hellittävän, jos norppakanta
saataisiin kasvamaan 400 yksilöön. Se ei ole vielä suotuisan suojelun taso vaan
välitavoite vuodelle 2025 kohti elinvoimaista saimaannorppakantaa. 

Norpan
uhanalaisuuden syy on ihminen, muita vihollisia sillä ei ole. Saimaannorpan
tulevaisuus on siis meidän suomalaisten varassa. Saimaannorpan suojelu on
yksinkertaista, jos yhteistä tahtoa löytyy. Lisääntyneet kalastusrajoitukset ja
viime vuosien suosiolliset pesimäolosuhteet ovat edesauttaneet kannan kasvua.
Kannan kasvu on keskittynyt edelleen ydinalueille Pihlajavedelle ja
Haukivedelle. Saimaannorpan pesimäalueen reunamilla kanta on edelleen muutaman
yksilön varassa.

Kasvu on
kuitenkin hyvin hidasta nuorten norppien korkean pyydyskuolleisuuden takia ja
se voi kääntyä laskuun pienestäkin häiriötekijästä. Muutamaan vuoteen kanta ei
ole kasvanut lainkaan. Vuoden 2014 lauha pesimätalvi osoitti, miten herkkä
lajin kanta on. Toisaalta norpan pesiminen apukinoksiin antoi toivoa siihen,
että saimaannorppaa voidaan auttaa.

 

Saimaannorpan
uhkat ja ratkaisukeinot

Pahin
uhkatekijä on verkkokalastus, joka voidaan välttää vaihtamalla verkot
nielurajoittimilla varustettuihin katiskoihin. Lisäksi on tärkeää antaa
saimaannorpalle pesimärauha talviaikaan – erityisesti nykyisin, kun
ilmastonmuutos alkaa vaikeuttaa lämpimien talvien myötä saimaannorpan
pesimistä.

Kalanpyydyskuolemat

Vakavin
saimaannorppia verottava tekijä on kalanpyydyskuolleisuus ja erityisesti
verkkokalastuksen aiheuttamat kuolemat. Verkkokalastuksesta ja muista norpalle
vaarallisista kalanpyydyksistä pitäisi luopua kaikilla saimaannorpan
esiintymisalueilla.Verkot voidaan vaihtaa nielurajoittimilla varustettuihin
katiskoihin tai onkia, heittokalastaa ja vetää uistinta.



Verkkojen lisäksi löysänieluiset katiskat voivat olla kuutille vaarallisia.
Suomen luonnonsuojeluliiton vuonna 2012 käynnistämä ”Kalasta
oikein katiskalla” -kampanja jatkuu taas keväällä 2015.
Nielurajoitin estää katiskan nielun laajenemisen, mikä varmistaa sen, että
kuutti ei pääse tunkeutumaan katiskaan ja huku.Kampanjan aikana tiedotetaan
katiskakalastuksesta ja jaetaan katiskoihin sopivia nielurajoittimia.

 

Kalastusrajoitukset
saimaannorpan suojaksi

Vuonna 2011
annettiin asetus keväisistä verkkokalastusrajoituksista täydentämään
aikaisempia osakaskuntien kanssa tehtyjä kalastusrajoitussopimuksia. Kartta
asetus- ja sopimusalueesta löytyy maa- ja metsätalousministeriön sivuilta.

Kalastusrajoitusten
ja tiedotuksen ansiosta kuuttien kalanpyydyskuolemat ovat vähentyneet keväisin,
jolloin ne lähtevät liikkeelle pesistään. Toisaalta keväisten (15.4–30.6.)
verkkokalastussopimuksien lisääminen vuonna 2011 ei ole tuottanut toivottua tulosta,
sillä kuutteja on kuollut kalanpyydyksiin rajoitusten loputtua. Vuosittain
tietoon tulleiden kalanpyydyskuolemien määrä on kuitenkin pysynyt samalla
tasolla kuin 2000-luvulla laajentuneista kalastusrajoituksista huolimatta.

Luonnonsuojeluliiton
mielestä rajoitusten kestoa olisi pidennettävä ensi vaiheessa elokuun loppuun.
Jatkossa norpalle vaarallisista kalanpyydyksistä pitää luopua ympärivuotisesti
kaikilla saimaannorpan elinalueilla. Suomen luonnonsuojeluliitto suosittelee
käyttämään katiskoissa nielurajoittimia ja välttämään verkkokalastusta koko
Saimaan alueella. Tavoitteena on, ettei yksikään saimaannorppa saa kuolla
kalanpyydyksiin. Suojelun kannalta riittämättömien kalastusrajoitusten
sopimusten ja asetusten uudistaminen on käynnistynyt loppuvuonna 2014.


Kuuttien kalanpyydyskuolemat ovat siirtyneet
loppukesään. Mukaan on laskettu ainoastaan
viranomaisten havaitsemat varmat kalanpyydyskuolemat. Todellinen määrä on
huomattavasti suurempi. Eri arvioiden mukaan todellinen kalanpyydyskuolleisuus
on 2–3-kertainen havaittuun verrattuna!  Lähde: Metsähallitus, Sipilä, T.,
Koskela, J., Tiilikainen, R. & Määttä, M.

Vaikka norppa
pesii rajatulla alueella, se liikkuu lähes koko Saimaalla. Kuutteja syntyy ja
liikkuu myös rajoitusalueiden ulkopuolella. Kalastusrajoituksien olisi
turvattava myös alueiden reunamille ja ulkopuolelle syntyvien kuuttien hengissä
säilyminen ja näin autettava saimaannorppaa levittäytymään takaisin sen
luontaisille elinalueille esimerkiksi Pohjois-Karjalaan ja Etelä-Saimaalle

Annetaan
norpalle pesimä- ja loikoilurauha

Norppa
tarvitsee pesimärauhan joulukuusta huhtikuuhun. Jäällä liikkumisen aiheuttamat
äänet voivat aiheuttaa emon sukeltamisen pakoon, ja poikasen paleltumisen ja
imetyksen häiriintymisen. Häiriö voi näin heikentää kuutin
selviytymismahdollisuuksia tai jopa aiheuttaa kuutin menehtymisen. Erityisesti
moottorikelkkailua ei pitäisi harrastaa norppien pesimisalueilla. Pesimärauhan
tärkeys korostuu norpalle vaikeina lämpiminä ja vähälumisina talvina.

Keväällä
karvanvaihtoaikaan norpat nousevat mielellään kiville kuivattelemaan karvaa.
Norppien levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty, joten
norpan pitää antaa rauhassa loikoilla kivellään eikä häiritä ja hätistää sitä
veteen.

Rantarakentaminen
kaventaa elinalueita

Saimaan
kasvava rantarakentaminen ja loma-asuntojen määrä lisää häiriötekijöitä ja
liikkumista pesimäalueilla. Norpan elinympäristöjä pitäisi vastapainoksi
suojella ja vaikuttaa kaavoitukseen, niin että häiriötekijät saadaan minimoitua
etenkin norppien pesimäalueilla ja lepäilyluodoilla. Saimaalle on perustettu
kaksi kansallispuistoa, Linnansaari ja Kolovesi, sekä muita suojelualueita
norpan turvaksi. 

Mikäli
maankäytön suunnittelulla ei saada turvattua riittävän rauhallisia pesimä- ja
levähdyspaikkoja norpalle, on turvauduttava liikkumis- ja maihinnousurajoituksiin.
 

Lämpimät
talvet ja vedenpinnan vaihtelut vaikeuttavat pesimistä

Kun lunta ja
pakkasta ei ole tarpeeksi, norppa ei pysty tekemään pesää tai pesä voi romahtaa
ennenaikaisesti. Kun norppa joutuu synnyttämään paljaalle jäälle, kuutin
elinmahdollisuudet ovat pakkasen ja petojen vuoksi vähäiset. Leudot talvet
2000-luvun alussa lisäsivät pesäpoikaskuolleisuutta. Myös lauha talvi 2014 oli
saimaannorpalle vaikea. Apukeinokin löytyi: norppaemot hyväksyivät
vapaaehtoisten kolaamat apukinokset, ja suurin osa kuuteista syntyi niihin.

Onnistunut
pesintä vaatii vakaan vedenpinnan tason pesinnän aikana. Jos veden pinta laskee
liikaa, rantajää ja -hanki romahtavat rikkoen pesät. Jos veden pinta nousee
liikaa, vesi tulvii pesiin. Juoksutuksilla voidaankin sekä tuhota että
edesauttaa norppien pesintää. Jos luontainen vedenpinnan vaihtelu uhkaa
pesintää, juoksutuksilla voidaan paikata tilannetta.

Talvella 2013
Saimaan veden pinta laski norpan pesinnän kannalta liian nopeasti ja liian
paljon. Siksi turvauduttiin poikkeusjuoksutuksiin Pieliseltä ja Kallavedeltä.
Siitä huolimatta veden pinta laski pesimäkauden aikana lähes 40 cm. Tämän
epäillään olevan syynä siihen, että pesälaskennoissa löytyi tavallista vähemmän
saimannorpan pesiä. Kuutteja kuitenkin syntyi tavanomainen määrä.

Ympäristömyrkyt

Myös
ympäristömyrkyt hankaloittavat norppien elämää ja lisääntymistä. Elohopean ja
orgaanisten hiiliyhdisteiden joutuminen vesistöihin on vähentynyt, mutta
aikuisiin ja nuoriin norppiin ympäristömyrkkyjä on ehtinyt jo varastoitua.

Sattuman
vaikutus

Saimaannorppia
on niin vähän, että yllättävä tautiepidemia tai laaja epäonnistuminen
pesinnässä voi koitua sen kohtaloksi. Lisäksi pieni kantakin on jakautunut
hyvin hajanaisiksi osapopulaatioiksi Saimaan aluella, mikä pahentaa entisestään
sukusiittoisuutta ja lisää sukupuuton riskiä. 

Tutkimustiedossa
edelleen puutetta

Saimaanorpan
suojelemiseksi tarvitaan tutkimustietoa sen kannan koosta, levinneisyydestä ja
ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Lapsissa
Saimaan tulevaisuus

Suojelutyön
tehostamisen ohella on tärkeää jakaa tietoa saimaannorpan suojelusta ja siitä,
kuinka ihmiset voivat käytännössä toimillaan auttaa norppaa. Usein norppiin
kohdistuneet uhat johtuvat ihmisten tietämättömyydestä ja
välinpitämättömyydestä. Tietoa norpasta ja sille turvallisista kalastustavoista
levitetään mökkiläisille, vapaa-ajan kalastajille, turisteille ja
koululaisille. Kouluvierailujen tavoitteena on saada koululaiset ymmärtämään,
miksi on tärkeää, että saimaannorppa elävöittää Saimaan luontoa myös tulevien
sukupolvien aikana. Luonnonsuojeluliiton norppalähettiläät ovat
kiertäneet Saimaan alueen kouluja vuosina 2010, 2011 ja 2013. Kierue jatkuu
taas vuosina 2016-18.

 

Saimaannorppa lajina

Saimaannorppa (Pusa
hispida saimensis) – ja sen elinympäristö Saimaa

Saimaannorppa on norpan alalaji. Sen lähisukulaisia ovat laatokannorppa ja
itämerennorppa.

Aikuinen saimaannorppa on noin 140 cm pitkä ja painaa 50–90 kg. Kuutit ovat
tuhkanharmaita ja aikuisten saimaannorppien väritys vaihtelee vaaleasta ja
punaruskeasta miltei mustaan.

Norppaa suojaa paksu traani- eli rasvakerros. Kesä- ja talviturkki ovat
samanlaiset, mutta eläin vaihtaa karvan huhti–kesäkuussa. Norpat selviävät
hyvin kylmistä talvista, mutta kärsivät kesän kuumuudesta.

Norppa on
sopeutunut pitkiin sukelluksiin. Sen veren hapensitomiskyky on hyvä, ja vedessä
oleskelua helpottaa myös sukellusreaktio: kun norppa sukeltaa, hapekas veri
alkaa kiertää vain happea välttämättä tarvitseviin kudoksiin, eli sydämeen ja
aivoihin. Samalla sydämen lyöntitiheys laskee.

Jos norppa selviytyy aikuiseksi, se elää todennäköisesti yli 20 vuotta.
Vanhin tunnettu yksilö on elänyt 33-vuotiaaksi.

Norpat elävät pieninä osapopulaatioina eri osissa Saimaata. Ne pysyvät
uskollisena kotiseudulleen ja pesivät samoille seuduille vuodesta toiseen.
Nuoret norpat tosin voivat vaeltaa pitkiäkin matkoja.

Koska norppakanta on Saimaassa hyvin pieni, norpat eivät esiinny suurissa
laumoissa kuten useimmat muut hyljelajit. Norpat elävät yksin tai pareittain,
mutta etenkin loppukeväällä norpat saattavat kerääntyä muutaman yksilön
ryhmiksi.

Saimaannorppa
elää 65–80 % elinajastaan vedessä ja siitä 80 % pinnan alla. Vaikka norppa
sukeltaa useita minuutteja, sen on noustava pinnalle hengittämään. Talvisin se
tekee itselleen hengitysavantoja. Välillä norppa myös nousee kiville lepäämään
ja nukkumaan.

Saimaannorppa on sopeutuvainen. Se on kotiutunut jääkauden jälkeiseen
sokkeloiseen sisäjärveen. Saimaa on pitkään ollut norpalle ihanteellinen
elinympäristö: rauhallinen, pedoton ja kalaisa. Avovesiaikaan norppa ei juuri
pelkää edes ihmistä. Luonteeltaan norpat ovat leikkisiä ja uteliaita, mutta
pesiessään ne tarvitsevat rauhaa.

Saimaannorppa syö lähes yksinomaan kalaa, jota se saalistaa sukeltaessaan.
Ravinto on etupäässä muikkua ja kuoretta, mutta myös muuta parvissa liikkuvaa
pikkukalaa. Keskimäärin yhden norpan kalankulutukseksi on arvioitu 3 kiloa
vuorokaudessa. Määrä vaihtelee vuodenajan mukaan. Kiiman ja karvanvaihdon
aikaan norpat eivät syö juuri lainkaan. Syksyllä norppa kasvattaa rasvakerrosta
ja syö enemmän.

 

Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen

Saimaannorppia
on jäljellä enää vain 310 yksilöä. Välittömän sukupuuton uhan on arvioitu
hellittävän, jos norppakanta saataisiin kasvamaan 400 yksilöön.

Norpan
uhanalaisuuden syy on ihminen, muita vihollisia sillä ei ole. Saimaannorpan
tulevaisuus on siis meidän suomalaisten varassa.

Saimaannorpan
suojelu on yksinkertaista. Pahin uhkatekijä on verkkokalastus, joka voidaan
välttää vaihtamalla verkot nielurajoittimilla varustettuihin katiskoihin. Ilmastonmuutokseen
on vaikeampi puuttua nopeasti, mutta norpalle voidaan kolata apukinoksia
pesintää helpottamaan. Myös keinopesät saattavat olla jossain vaiheessa
mahdollisuus. Lisäksi on tärkeää antaa saimaannorpalle pesimärauha talviaikaan
– erityisesti nykyisin, kun ilmastonmuutos alkaa vaikeuttaa lämpimien talvien
myötä saimaannorpan pesimistä.